Uusi maailma

 

Aloittaessa työt 40-vuotiaassa ohjelmistotalossa vain kahden ohjelmointikurssin pohjalta, on koodaamisen parissa aukeava maailma uusi ja jännittävä.

Työpaikkablogi

Tammikuu 2019
Joonas Hyvärinen

Ennen Vertexillä aloittamista olin tottunut siihen, että ohjelmat olivat suhteellisen pieniä ja yleensä lähes kokonaan itse toteutettuja. Ohjelmat kääntyivät hetkessä ja koodia lukemalla oli helppo löytää mikä oli pielessä, jos ohjelma ei toiminutkaan halutulla tavalla. Kuitenkin heti ensimmäisenä kesätyöpäivänä oli selvää, että isommat ohjelmat toimisivat hieman eri tavalla. Useat syvälle menevät sisäkkäiset rakenteet tuntuivat aluksi pelottavilta ja niihin tutustuminen vei oman aikansa. Tämän lisäksi vikatilanteissa ongelmakohta ei välttämättä löytynytkään aivan yhtä helposti. Ja kun koodin laittoi aamulla kääntymään, ehti sitä odotellessa helposti käydä hakemassa (ja juomassa) kupin teetä tai kahvia.

Jostain syystä ennakkokäsitykseni työn aloituksesta ohjelmistofirmassa oli se, että kesän aikana ei välttämättä pääsisi ollenkaan koodaamaan. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, koska heti ensimmäisten päivien koulutuksien jälkeen pääsin tutustumaan koodipohjaan ja sain ensimmäiset issuet tehtäväksi. Meitä aloitti mekaniikkatiimissä kaksi kesätyöläistä ja työnjako oli toteutettu siten, että molemmille tuli spesifiin aihealueeseen keskittyneitä tehtäviä, mikä auttoi siinä, että luettavan koodin alue pysyi hallittavan kokoisena.

Oma aihealueeni keskittyi erityisesti luonnospuolen kehittämiseen ja asiakkaiden toivomien uusien ominaisuuksien toteuttamiseen. Mieleenpainuvimpana ominaisuutena pidän uudistettua monikulmion piirtotyökalua. Vanhan toteutuksen hyödyntämisen sijaan toteutin koko toiminnon uudestaan, jolloin sain vapaasti suunnitella, miten halusin toteuttaa tarvittavan ominaisuuden.

Oli yllättävää, miten erilaiset koulussa opitut aihealueet kulkivat käsi kädessä uusia ominaisuuksia tehdessäni. En esimerkiksi olettanut kaipaavani matriisilaskentaa, mutta yllätyksekseni erilaisten transformaatiomatriisien pyörittely liittyi jollain tavalla lähes jokaiseen työstämääni aiheeseen aina viivan piirrosta tekstin paikoitukseen.

Kesän jälkeen voin todeta, että erityisesti taito lukea muiden kirjoittamaa koodia on parantunut huomattavasti. Isojen ohjelmien ja syvien tietorakenteiden käsittely on nyt paljon varmempaa kuin aiemmin – eikä ollenkaan pelottavaa. Yleisestikin kesällä opituista asioista on ollut paljon hyötyä, kun samoja asioita on käsitelty lisää nyt viimeisimmillä ohjelmistotekniikan kursseillani.